Seisoessani lähtökorokkeella kaikkien aikojen neljäntenä Suomalaisena moottoripyöräilijänä Dakar-rallissa, oli tunteet hieman pinnassa ja edessä olisi kovat kaksi viikkoa, johon tunsin olevani niin valmis kuin voi.

Ensimmäinen päivä oli pitkä (838 km), mutta päivä sujui hyvin ja ajoin ilman riskinottoa juurikaan. Huoltotiimissäni oli lisäkseni neljä ruotsalaista, yksi britti ja yksi hollantilainen ja vaihdoimme kuulumisia päivän kulusta ja valmistauduimme seuraavaan päivään, jolla olisi rallin pisin erikoiskoe (625 km).

Toinen päivä alkoi pienillä murheilla, kun navigointijärjestelmässä oli vikaa ja lähdin EK:lle hieman myöhässä. Ajo sujui kuitenkin hyvin ja ohittelin monia kapeilla vuoristoteillä, varoen pölyn aiheuttamaa heikkoa näkyvyyttä.

Etapin viimeisellä kolmanneksella vastaan tuli ns. Feshfesh hiekkaa, joka on todella hienoa hiekkaa, joka pöllyää runsaasti ja pinnan alla piilee vaaroja. Feshfeshin alla oli monia risteäviä syviä uria jotka lopuksi koitui kohtalokseni, kun kaatumisen seurauksena ohjaussarvet löi peukaloni paikaltaan, katkoen jänteen. Ajo rikkinäisellä peukalolla oli kivuliasta ja nopean riskiarvion jälkeen päätin keskeyttää. Päätös oli erittäin raskas, mutta koin sen oikeaksi, aina voi yrittää palata.