Osa 2

Lauantai 3.1.2015

Podiumpäivä, lähtö ensimmäisten joukossa, koska lähdöt käännetyssä järjestyksessä. Ajo on siis puhtaasti näytösajoa ja fiilis on katossa, vihdoin pääsee pyörän päälle! Porukkaa on ihan sairaasti ja kuulenkin monen kutsuvan minua nimellä. Mellakka-aidoin rajatut kadut on myös täynnä poliiseja, niitä on kirjaimellisesti 50m välein. Ennen podiumia pysäköimme kadun varteen ja ihmiset haluaa kuviin ja pyytää lippiksiä, tarroja tai mitä tahansa. Jokainen saa hetkensä podiumilla, ja ajaessani ylös lavalle kuulen kun juontaja kertoo minusta espanjaksi yleisölle ja yleisö hurraa pysähtyessäni lavan päälle. Juontaja toivottaa onnea kisaan ja ajan lavalta alas ja vilkutan yleisölle. Palumatkalla alkaa tulemaan vastaan kovan luokan kuskeja, matkallaan lavalle, mutta yleisöä se ei tunnu haittaavan, ne vilkuttavat innoisaan myös minulle. Pyörä takaisin parc ferméhen ja takaisin hotelliin, jossa ovimies, vastaanoton Maca, Diana ja Lu kyselee innoissaan päivästä ja toivoo että palaan onnellisesti kisan jälkeen heidän hotelliin.

Sunnuntai 4.1.2015 

Lähtö: 06:40
Sijoitus: 125
Kokonaissijoitus: 125
Ajoaika EK:lla:1h53m49s

Varsinainen koitos alkaa. Alkuun pieni, 144 km siirtymä, jonka jälkeen 175 km pituinen ek. Lähden viimeisten joukossa, 163:tena, ollakseen tarkkoja. Lähtö on pareittain ja huomaan että ajoparilla ei ole mitään halua mennä edelle, joten ajan edellä, niin säästyn pölyltä, edes hetken ja sen pystyin tekemään ajamatta lähellä omia rajoja. Katsojia on mahdottomasti reitin varrella ja he jaksavat vielä olla innoissaan, vaikka lähes kaikki pyörät jo ovat heidät ohittaneet. Pyrin ajamaan fiksusti ja välttämään virheitä ja riskejä. Pölyä on kuitenkin melko paljon ja turvallinen ohittaminen haastavaa. Pääsen kuitenkin ohi ja hetkittäin pääsen ajamaan omaa ajoa… 

Pätkän jälkeen puuduttava 519 km siirtymä illan huoltoon, johon tulin iltapäivällä. Kylässä jossa leiripaikka oli, oli täynnä ihmisiä ja ihmettelin kun kanssakilpailjani ajoivat kylässä punaisista valoista piittamatta. Pysähdyin valoihin ja nopeasti ympärilleni kertyi noin 20 ihmistä taputtamaan olalle, ottamaan kuvia ja pyytämään nimmaria. Valon vaihtuessa vihreäksi, he jatkoivat jutustelua ja oli melko työ, että pääsin matkaan ennenkuin valo vaihtui takaisin punaiseksi. Nyt ymmärsin miksi kaverit ajoi punaisia päin…Kun tulin leirintäaluuella autojono oli edessäni ja ihmisiä joka puolella. Yritin puikkelehtia välistä ja edetä, mutta se oli hidasta, kun ihmisiä oli niin paljon ja useimmat halusivat kuviin ja koskea tai saada ylävitosia. Lopuksi onnistuin ajamaan portin sisälle, missä ei ollut kun kilpailjoita ja toimitsioita. Ajoin pesupaikalle, huuhdoin pölyt ja liat pois ja ajoin teltalle sekä kerroin mitä pyörään pitäisi tehdä. Sen jälkeen kuoriuduin hikisistä ja pölyisistä ajovarusteista, pistin ne kuivumaan ja hain kuormurista leirintälaatikkoni missä oli shortsit, sandaalit ja pyyhe odottamassa. Laitoin shortsit ylle, otin pyyheen ja energiapatukan ja lähdin suihkuun. 

Tultuani suihkusta otin esille seuraavan päivän tiekirjan ja aloin käymään sitä läpi, merkaten siihen muutokset, jotka olin saanut tiekirjan kanssa, saapuessani leiriin. Merkkasin vaaran paikat punaisella ja käännökset sinisellä, huomiot keltaisella ja kompassisuunnat kirjoitin uusiksi isommalla, jotta ne ajossa on helppo hahmottaa. EK oli yli 500km pitkä, joten merkkaukseen meni arviolta pari tuntia. Sen jälkeen ruokatelttaan, joka oli 500m päässä, syömään ja sieltä lähtiessä otin mukaani 6 l itraavettä teltalle. Sen jälkeen ajovarusteiden täydennys urheilujuomalla, patukoilla ja urheilujuomajauheella, jota tarvitsisin seuraavana päivänä. Lisäksi tarkistin että mukana on passi, rahat ja muut tarvittavat dokumentit ja turvavarusteet.

Illan jo ollessa pimeä, vein makuupatjan ja lakanan telttaani ja kävin vielä tarkastamassa milloin lähtö seuraavana päivänä olisi, sitten tulpat korviin ja unten maille.