”The” stoori -part 1

Nyt istun mukavasti kotisohvalla ja tunteet ovat ristiriitaiset ja pettyneet. Kysymyksiä ja ajatuksia tulee jatkuvalla syötöllä, miksi näin kävi, mitä olisin voinut tehdä toisin, oliko se kaiken arvoista, mitä seuraavaksi?

Saavuin Buenos Airesiin 29.12 ja ehdin hieman tutustua kaupunkiin nimeltä Buenos Aires. Ollakseen kaupunki jossa asuu arviolta viisi kertaa koko suomen populaatio, yllätyin miten rentoa meno siellä oli. Olin odottanut että paikka on täynnä vilinää ja stressiä, mutta ei, tunnen enemmän ahdistusta kävellessäni Helsingin kaduille ja se yllätti totaalisesti. Kaupunginosa Palermo, jossa hotellini sijaitsi, tuntui suorastaan hiljaiselta, vaikkakin se oli keskustaa. Myös ihmiset tuntuivat rennoilta ja kellään ei ollut mainittavaa kiirettä ja kaikki oli yllättävän ystävällisiä ja avuliaita.

Tapasin suomalaisen freelance-toimittajan, joka halusi tehdä minusta juttua ja esitteli minut Argentiinan kulttuuriin ja historiaan, asuihan hän osan vuodesta siellä.

Tiistai 30.1.2014

Huoltoporukka Torque-racingistä, Martin, John sekä Donna saapuivat kaupunkiin. Samassa huoltotiimissä ajoivat ruotsalaiset Berglundin veljekset Anders ja Mikael, Carl Hagenblad sekä englantilainen Chris ”Corky” Cork. Menin taksilla satamaan, josta saisin pyöräni rekisteriotetta ja henkilökorttia vastaan. Satama olikin paikallisittain melko lähellä, 70km päässä Palermosta, jossa siis asuin. Torquen tyyppejä ei näkynyt satamassa, joten jonotin sisään ja tapasinkin heti tuttuja, joita olin tavannut muissa ralleissa ja jännistys helpotti hieman. Ihme kyllä pääsin satama-alueelle pelkällä rekisteriotteen kuvalla, joka oli puhelimessani, sillä oikeat paperit olivat Donnalla, koska hän ne sai Le Havressa.

Päätin aluksi etsiä huoltorekkamme ja odottaa muita siellä. Noin tunnin odottelun jälkeen he saapuivatkin ja mentiin pyörien luokse, jossa olikin täysi tohina. Ihmiset virittelivät ja korjailivat pyöriään ja heti olikin kavereita lainaamassa työkalujani. Carl Hagenbladin ajokki, joka oli täysin prototyyppi ja ainoa laatuaan, ei tahtonut käynnistyä, mutta saimme sen vihdoin käyntiin käynnistyskaapeleilla minun pyörän akun avulla ja sovimme että ajamme koko tiimi yhdessä Tecnopolikseen, jossa Dakar-kylä ja huolto sijaitsi. Matka kesti aikansa, kun protopyörä KTM LC4-50 sammui ja sitä ei saanut käyntiin kun kaapeleilla, mutta pääsimme lopulta huoltoauton luokse Tecnopolikseen.

Keskiviikko 31.12.2014

Uudenvuodenaatto. Menimme alueelle aamusta ja kaikki alkoivat säätämään ja varustamaan pyöriään turvavarusteilla yms. Pyörääni vaihdettiin ”omat” sarveni ja kävin läpi ja varustelin varustelaatikkoni, koska tiesin että kisan alettua ei siihen ole välttämättä aikaa tai energiaa. Ihmisiä oli Dakar-kylässä paljon ja moni halusi otattaa kuvansa kanssani, jotku jopa nimikirjoituksiä, se tuntui äärimmäisen hämmentävältä, enhän ollut mielestäni tehnyt vielä mitään urotekoja. Päätinkin kysyä yhdeltä, että miksi? ”Olet sankari, koska pelkästään tänne asti pääseminen on suuren ponnistelun takana ja pidämme sitä tosi hienona asiana. Onhan tämä maailman vaativin tapahtuma” kuului vastaus. No, onhan asia tiestysti vähän niinkin, ajattelin. Illalla ”juhlimme” ruotsalaisporukan kanssa, asuivathan he samassa hotellissa, tosin melko kuivat oli juhlat, mutta ilotulitukset olivat mahtavia.

Torstai 1.1.2015

Aamulla salille verryttelemään ja venyttelemään jotta ei paikat mene jumiin jo ennen kisaa. Ilmoittautminen ja katsastus oli 16:15 ja hommassa menikin iltaan asti, jolloin pyörän sai viedä parc ferméhen, eli suljettuun varikkoon.

Perjantai 2.1.2015

Aamulla kaupungille nostamaan käteistä ja ostamaan proteiinipitoista ruokaa matkalle. Rahaa tarvitaan päivittäisiin tankkauksiin pitkillä siirtymillä ja ruokaa ei saa kaikilta tankkausasemilta.

Jatkoa seuraa pian…