Skip to content

Ylös ja eteenpäin!

Viimeiset kolme kuukautta on mennyt käden parantelun parissa ja koettelemukseni käsittelyssä ja arkeen paluussa. Kyseessä oli luultavasti mittavin projekti jonka olen toteuttanut ja satsasin siihen kovasti, aika ajoin ehkä hieman liiankin kovasti. Alkuun tuntui että se ainoa mahdollisuus yrittää toteuttaa tuota unelmaa oli nyt tässä ja uutta ei tulisi ikinä. Lisäksi mietin myös niitä asioita, joita kisassa tuntui äkkiseltään typerältä ja turhalta, kunnes mieli pikku hiljaa muuttui ja ymmärsin että juuri nuo typerältä ja turhalta vaikuttavat asiat ovat yksi syy, miksi Dakar on maailman vaikein ralli.

Varsinkin media tuntui kiinnostuneen kisastani lähinnä siksi, että siihen meni paljon rahaa ja ihmishengen menetyksiltä ei vältytty ja kuulinkin moneen kertaan kysymyksen, pitääkö sinne nyt lähteä itseään tapattamaan. Itse en luonnollisesti asiaa näin ajattele, enkä usko että kukaan kisaan osallistuja niin ajattelee, vaan pikemminkin niin, että kilpailussa on mahdollista etsiä, ja rikkoa omia rajoja ja kokea jotain aivan ainutkertaista. Totta on tietty, että siellä on mahdollisuus menehtyä, mutta tosiasia on että se mahdollisuus on läsnä jokaisen arjessakin, sitä ei vain tule ajatelleeksi, tai ei halua ajatella. Lisäksi pyrin ajamaan (ja mielestäni onnistuin) viisaasti, turhia ja typeriä riskejä ottamatta. Olen kuitenkin hyvin kiitollinen siitä kaikesta huomiosta jota kisani sai, niinkin ”tuntematon” laji (ja kuljettaja 😀 ) Suomessa kun kuitenkin on kyseessä.

Mitä enemmän aikaa kilpailusta on kulunut sen enemmän olen alkanut ajattelemaan, että ehkäpä vielä osallistun, jos sellainen mahdollisuus vielä suodaan, olenhan nyt kokeneempi ja viisaampi asioiden suhteen sekä tiedän mitä voi tehdä eri tavalla. Tosin uskallan väittää, että mukana oli myös huonoa onnea, vastaavia kaatumisia olen kokenut ennenkin ilman mitään (fyysisiä 😉 vammoja.

Syvälliset ajatukset sikseen, nyt käsi on vihdoin siinä kunnossa että olen voinut palata töihin ja ensimmäinen ajokertakin on takana. Käsi tuntui ajaessa ihan ok, mutta hieman arpikudos aiheuttaa kipua. Olen myynyt kaiken kaluston ja uuden pyörän hankinta on käsillä ja neuvottelut jatkosta on vielä avoinna. Tavoitteet ovat tällä hetkellä maltilliset ja katson hieman tuntemusten mukaan miten rallihommat jatkuu, varmasti jollakin tasolla ja varmasti jokunen kisa tulee kotisuomessa ajettua.

Toivottavasti palaan asiaan seuraavaksi pyöräuutisilla ja saattaahan muutakin kiinnostavaa kerrottavaa olla….

Hauskaa pääsiäistä!